Onni Tourun rakennuksiin liittyvä tutkimusmatkamme aktivoitui vuoden 2024 alussa. Jo heti ensimmäinen lehtiartikkeli aiheesta Vakka-Suomen Sanomissa tuotti tulosta meille aarteenetsijöille – eli saimme yhteydenoton Tourun piirtämästä jugend-aikakauden talosta Nousiaisissa. Kävin tutustumassa Tappurin tilaan talon emännän, Marjatta Salmelan, opastuksella. En ollut koskaan ennen tiennyt, että sellainenkin talo on olemassa kotiseudullani.
Vanha maatilan päärakennus on suojassa katseilta metsien ja peltojen keskellä, mutta saapuessani sinne pientä maalaistietä pitkin, hämmästyin nähdessäni sen kauniin julkisivun yhtäkkiä puiden lomasta. Talon emäntä esitteli huoneita ja osin alkuperäisiä kalusteita, astioita ja vanhoja kehystettyjä valokuvia, joista huokui 1900-luvun alkupuolen tunnelmaa. Ihan kuin olisi päässyt aikamatkalle menneisyyteen!
Maaliskuun alussa aloitimme yleisötilaisuuksien sarjan, joista ensimmäinen oli Nousiaisten lukion auditoriossa. Olimme pyytäneet yleisöä ottamaan mukaan piirustuksia, mikäli joku arvelisi oman talonsa olevan ”Touru”. Vähän ennen tilaisuuden alkua jännitimme, tuleeko kukaan paikalle, mutta saimmekin tuvan täyteen perinnerakentamisen ystäviä, joista useampikin oli ottanut alkuperäisiä vanhoja piirustuksia mukaan. Löytyi useita meille ennestään tuntemattomia kohteita, joiden kuvia saimme lainata skannausta varten ja joihin menemme kenties keväämmällä tutustumaan paikan päällekin.
Hurmaava paikallislehti Vakka-Suomen Sanomat kirjoitti taas jutun tapahtumasta ja sinä päivänä, kun lehti kolahti postilaatikkoon tuli vielä sähköpostitse viestejä ihmisiltä, jotka kertoivat omista Touru-taloistaan tai antoivat vinkkejä mistä niitä löytyy lisää.
Tuntuu jotenkin mukavalta, kun aiemmin vähän tuntemattomille taloille löytyykin kiinnostava, yhteinen nimittäjä. Moni ihminen, jolle olen kertonut tutkimushankkeestamme, kuulee Onni Tourusta ensimmäistä kertaa. Hänen nimensä ei ole tullut kovin tutuksi yleisölle, siitä huolimatta, että hän on suunnitellut satoja rakennuksia ollessaan rakennusneuvojana Lounais-Suomen maanviljelysseurassa.
Tarkoituksenamme on edesauttaa sitä, että vanhojen talojen arvo ymmärrettäisiin – että osattaisiin säilyttää, korjata oikein ja pitää huolta yhteisestä kulttuurihistoriastamme. Näiden rakennustenpersoonallista ilmettä ja vuosikymmenien aikana syntyneitä ajanpatinoimia elämänjälkiä ei voi luoda mistään uudestaan yhtäkkiä. Ne syntyvät itsestään luonnollisella tavalla vuosien mittaan ihmisten eläessä ja asuessa näissä taloissa.
Säilyttäminen on useimmiten ekologisempaa kuin purkaminen ja uuden rakentaminen, mikäli rakennuksen perusainekset ovat kunnossa. Jos talo on ryhdikäs, perustukset suorassa ja taloa on huollettu sopivasti, ei mikään estä sen säilymistä vielä satoja vuosia eteenpäin.
Vanhat hirret, sydänpuusta tehdyt ikkunat, koristeprofiilein muotoillut ikkunoiden ja ovien vuorilaudat, kauniit puiset peiliovet – niissä on jotain, joka miellyttää silmää, vaikka syytä ei välttämättä osaa eritellä tai perustella. Ehkä se jokin on harmoniset tilojen mittasuhteet, ihmisen kädenjälki, luonnolliset materiaalit, huolellisuus ja miellyttävä äänimaailma.
Alkuperäiset piirustukset ovat kuin aarrekarttoja. Niistä voi päätellä miten vanhoissa taloissa elettiin ennen vanhaan. Myös vanhat nimitykset selviävät pikkuhiljaa: paatihuone on kylpyhuone (badrum) ja säiliö on komero tai varasto, kyökki on tietysti keittiö ja kamari makuuhuone. Piirrämme hapertuneista sinikopioista tai läpinäkyvistä papereista kuvat talteen sähköiseen muotoon, jotta ne säilyvät myös jatkossa ja valokuvaamme rakennukset. Tourun tarina jatkuu siten kertoen oman näkemyksensä maaseudun ihmisten elämästä myös tuleville sukupolville.
– Tiltu Nurminen