SIMOLAN TILA

Simolan tila, Pöytyä

Pöytyän Ellisten kylässä sijaitseva Simolan tilan päärakennus näyttää ensi silmäyksellä edustavan 1920-luvun klassismia, mutta sisältääkin lähemmällä tarkastelulla monia jugendin piirteitä ja muutaman harvinaisen yksityiskohdankin!

Simolan tilan pihamaalla seisoo jykevä suorakaiteen muotoinen, leveärunkoinen rakennus. Onni Touru laati sen piirustukset helmikuussa 1923. Ensivaikutelma on tasapainoinen. Linjakkuutta korostaa se, että pihan puolella olevissa kahdessa sisäänkäynnissä on yksinkertaiset katokset, eikä lainkaan kuistia. Aikakauden maalaisrakennuksille tyypillinen lasikuisti on sijoitettu piirroksessa talon puutarhan puoleiseen päätyyn, mutta sitä ei lopulta toteutettu.

Simolassa on useita 1920-klassismin tuntomerkkejä kuten symmetrinen yleisvaikutelma, leveät nurkkalaudat, päätyjen sisäänpäin taitetut räystäät ja katolle sijoitetut puolipyöreät lunetti-ikkunaiset kattolyhdyt. 

Toisaalta rakennuksessa voi yhä havaita Tourun jugendkaudelle tyypillisiä yksityiskohtia kuten päätyjen pyöreät ikkunat, joissa on ‘jalkoina’ alaspäin laskeutuvat puitteet tai räystäisiin kaiverretut kulmikkaat spiraalit. Myös julkisivun vaihteleva laudoitus – alaosassa vaaka ja yläosassa sekä päädyissä pysty – viittaa enemmänkin jugendiin.

Harvinaisia yksityiskohtia

Eri tyylisuuntien yhteensulattamisen ohella Simola tarjoaa kaksi Tourun tuotannossa varsin säästeliäästi esiintyvää piirrettä. Molempia pitkiä sivuja koristaa hyvin harvoin nähtyä tyyppiä oleva kattolyhty. Lyhty on kaarevakattoinen ja niin kookas, että Touru on saanut mahtumaan siihen peräti 18 pientä lasiruutua sisältävän kolmiosaisen ikkunan. Vastaavanlainen, joskin hieman eri kaarevuutta noudattava kattolyhty esiintyy Nousiaisten Koljolan kylässä sijaitsevassa Etu-Pramin asuinrakennuksessa.

Toinen Tourun verrattain harvoin käyttämä yksityiskohta on päädyn rakentamatta jääneen lasikuistin ikkunoihin sijoitetut pienet vinoneliön malliset ruudut. Sattumaa tai ei, lähes samanlaiset esiintyvät myös Etu-Pramin kuisteissa. 

Touru piirsi Etu-Pramin kolme vuotta Simolan jälkeen, joten molemmat edellä mainituista piirteistä ovat olleet hänellä käytössä ainakin vuosina 1923–1926. Ne vaikuttavat liittyvän vaiheeseen, jolloin Touru oli siirtymässä jugendista 1920-luvun klassismiin ja kokeili erilaisten piirteiden soveltuvuutta omaan suunnittelijan käsialaansa.

Usealle sukupolvelle suunniteltu

Leveään runkoon mahtui huoneita kahteen riviin. Rakennuksen toisen pään täyttivät keittiö ja arkiruokailuun tarkoitettu pirtti sekä harjoittelijalle ja karjakolle varatut huoneet. 

Talon keskelle arkieteisen ja juhlaeteisen väliin sijoittuivat isännänhuone, ruokasali ja yksi makuuhuone. Rakennuksen toisessa päässä oli suurikokoinen sali ja hieman erikoisesti kamarin ohella myös toinen keittiö. Tämä rauhaisaan paikkaan sijoitettu pieni ‘kaksio’ oli varattu tilan vanhan isäntäparin asunnoksi. Kahden sukupolven ajan huoneet toimivatkin tässä käytössä. 

Talon tilavasta yläkerrasta suurin osa jätettiin avovintiksi, jollainen se edelleenkin on. Molempiin päätyihin tehtiin alun perinkin erilliset, lämmitettävät huoneet. Pihan päädyssä oli isompi maatalousharjoittelijoille varattu huone ja puutarhan päädyssä hieman pienempi huone.

Myös muuta Tourun suunnittelemaa

Simolan tilalla on säilynyt piirros Tourun vuonna 1915 suunnittelemasta karjarakennuksesta. Tuon ajan viimeisimpiä vaatimuksia vastaavassa navetassa oli 24 pilttuuta lehmille ja kahdeksan karsinaa vasikointiin. Mansardikattoisen ja hirsirunkoisen rakennuksen päädyssä oli suuri rankorakenteinen rehulato. Karjarakennus kuitenkin paloi 1970-luvun jälkipuoliskolla.