PUUTAIMISTO

Puutaimisto, Kyrö, Pöytyä

Muutaman kilometrin päässä Kyrön keskustasta sijaitsee viehättävä 1910-luvun asuinrakennus, joka sai uuden ulkoasun 1930-luvulla. Tutustumme tässä rakennuksen molempiin vaiheisiin.

Puutarhatilan päärakennus

Nykyisen omistajan isoisä Paavo Ketola osti tilan vuonna 1912 ja ryhtyi kasvattamaan marja- ja hedelmäpuita. Tilan uuden päärakennuksen piirrokset tilattiin rakennusmestari Tourulta, jotka tämä laati helmikuussa 1913 otsikolla V. S. Puutaimisto Oy:n asuinrakennuksen piirustus.

Rakennus oli jugendille tyypillisesti mansardikattoinen ja runsaasti koristeltu. Pieniruutuisia ikkunoita reunustivat kauniisti muotoillut puitteet. Niihin, samoin kuin päätyjen räystäskoteloihin, Touru sijoitti lähes tavaramerkikseen muodostuneet spriraalikuviot. Erikoista oli, että hän käytti rakennuksessa kuviosta kahta eri muotoa – räystäissä pyöreää ja ikkunanpuitteissa kulmikasta spiraalia.

Viehättävä yksityiskohta oli myös rakennuksen puutarhan puoleiseen nurkkaan sijoittunut avoveranta, jota kehystävän kaiteen yläosassa oli holvimaiset kaaret. Ne antoivat rakennukselle keveän ja hieman ‘välimerellisen’ tunnun. Talon perustus oli verannan kohdalla varsin korkea, eikä sieltä ollut kulkua puutarhaan. Tilaan pääsikin vain sisäkautta, isännän konttorihuoneesta.

Sisätilat

Sisätilat jakautuivat yksityiseen ja julkiseen. Julkisella puolella oli jo mainitut konttorihuone taimitarhan asioiden hoitamiseen ja sen taakse sijoittunut veranta. Juhlavan lasikuistin ja reilun kokoisen eteisen lisäksi kokonaisuuteen mahtui vielä oleilu- ja ruokahuoneeksi nimetty tila, josta avautui ikkunan kautta näkymä verannalle. 

Yksityiselle puolelle käytiin niin ikään koristeellisen, mutta hieman vaatimattomamman lasikuistin kautta. Tila jakautui kuistia myöten kahteen osaan – rakennuksen päätyyn muodostui keittiön ja kamarin käsittävä erillinen huoneisto, jonka viereen oli piirretty toinen keittiö ja reilumman kokoinen makuuhuone. Päädyn huoneisto oli suunniteltu isännän äidille Olga Ketolalle. Keittiötä ei koskaan toteutettu, mutta Olgalle tehtiin oma kamari. Korkeaan kivijalkaan sijoittuivat kaksi kellaria, leivintupa ja sauna.

Lisää tilaa 1930-luvulla

Tilan asuinrakennusta uudistettiin 1930-luvun alkupuolella. Muutospiirrosten laatijasta ei ole varmuutta, mutta ei ole poissuljettua, että myös ne olisivat Tourun käsialaa. 

Laajennuksen tavoitteena oli saada rakennuksen yläkertaan tilaa perheen lapsille, ja sinne lisättiinkin huoneita. Kun kulku yläkertaan oli ennen käynyt huomaamattomasti suoraan lasikuistilta, sijoitettiin edustuspuolen aulaan nyt näyttävä avoportaikko. 

Pihan puoleisen julkisivun kaksi kuistia vaihdettiin yhteen laajempaan lasikuistiin, jonka yläpuolelle sijoitettiin parveke. Myös parvekkeen takana oleva satulakattoinen frontoni lisättiin tuolloin. 

Merkittävä muutos oli myös puutarhan puolen verannan ottaminen osaksi sisätiloja. Hivenen epäkäytännölliseksi osoittautunut tila muunnettiin valoisaksi talvipuutarhaksi, jonne kuljettiin ruokailuhuoneesta. Lattia oli hivenen muuta tilaa korkeampi ja laajaa oviaukkoa reunustivat sirot pylväät, mikä sai talvipuutarhan  liittymään viehättävällä tavalla osaksi ruokailuhuonetta.   

Rakennuksen koki vielä yhden muutoksen 1940-luvun lopulla, jolloin päätyyn lisättiin lisäosa tilan työväen ruokailutiloiksi.