MASKUTALO

Maskutalo, Masku

Maskun Pappilan kylässä sijaitseva seurantalo edustaa yhteisöjen voimin tehtyä julkista rakentamista 1900-luvun alusta.

Useat maskulaiset seurat ja yhdistykset kaipasivat kokoontumistiloja, ja niinpä vuonna 1924 perustettiin Maskun Seurojentalo Oy. Mukana oli paikallisia yhdistyksiä urheiluseuroista Marttoihin. Piirustukset taloon tilattiin Lounais-Suomen maanviljelysseuran rakennusneuvoja Onni Tourulta. Maskutalo valmistui vuonna 1924 ja vihittiin käyttöön seuraavan vuoden tammikuussa.

Pohjakaava 

Pohjakaavaltaan rakennus on U-mallinen, sillä suorakaiteen muotoisen rungon molemmissa päissä on poikkipäädyt. Seuraintaloille tyypilliseen tapaan suurin huonetila on juhlasali, johon liittyy reilun kokoinen näyttämö. Näyttämön puoleisessa poikkipäädyssä on pukuhuone omalla sisäänkäynnillä. Pihan puoleisen umpikuistin kautta käydään eteiseen ja narikkaan, joiden viereen sijoittuu ravintolasali. Salin vieressä oli keittiö ja heti sen jatkona, osin poikkipäätyyn sijoitettuna talonmiehen asunto.

Tyylikimara

Maskutalossa sekoittuvat kiinnostavalla tavalla jugendin ja 1920-luvun klassismin piirteet. Sekoittuminen itsessään ei ollut Tourulle mitenkään poikkeuksellista – päinvastoin, useat hänen 1920-luvun suunnitelmistaan ovat kahden tyylin yhdistelmiä.

Maskutalosta tekee poikkeuksellisen se, että sekoittuneet piirteet ovat ajallisesti varsin kaukana toisistaan. Varhaisimmat piirteet löytyvät pihan puoleisen julkisivun katetulta terassilta, tarkemmin sanoen terassin tukipylväiden koristeleikkauksista. Tämänkaltaisia koristeita Tourulla esiintyy useammassakin 1910-luvun rakennuksessa, joista esimerkkinä voidaan mainita nahkuri Tuomiselle vuonna 1916 suunniteltu asuinrakennus Auran Viilalasta.

Varhaiseksi piirteeksi voidaan katsoa myös umpikuistin katonharjassa oleva pystyrimoista koostuva otsikko ja siihen liittyvä todennäköisesti lipputankona palvellut kattoratsastaja.

Talon rakennusajankohtana Tourulle uusia piirteitä ovat nurkkien klassismia henkivät pylväsjäljitelmät. Vastaavia Touru käytti heti seuraavana vuonna 1926 Nousiaisten Ollin asuinrakennuksessa. 1920-luvun klassismiin liittyvät myös päätyjen katkaistut räystäät, jotka alkoivat yleistymään Tourun tuotannossa juuri 1920-luvun puolivälissä.

Maskutalo tarjoaa herkullisen tilaisuuden pohtia Tourun tapaa käyttää eri aikakausia ja tyylisuuntia edustavia piirteitä monissa eri kohteissa, sillä useat rakennuksessa esiintyvät piirteet löytävät vastineensa Tourun muusta tuotannosta.

Terassin Tourulle melko harvinainen kattomuoto on sama kuin Nousiaisten Järäisten tilan vuonna 1921 suunnitellusta päärakennuksessa. Päädyn pyöreiden ikkunoiden koristeelliset vuorilaudat muistuttavat paljon muun muassa Marttilan Ollilan vuonna 1918 valmistuneen nuorisoseurantalon vastaavia.

Kattolyhdyt olivat Tourulle ominainen tapa tuoda valoa ullakkotilohin. Maskutalon pulpettikattoiset, vinoristipuittein koristellut kattolyhdyt sopivat hyvin rakennuksen yleisilmeeseen. Useimmiten Touru käytti kuitenkin juuri tällaisia kattolyhtyjä karjarakennuksissa, harvemmin asuinrakennuksissa tai seurantalojen kaltaisissa julkisissa rakennuksissa. Vastine löytyy muun muassa Äijälän karjarakennuksesta. 

Koska Maskutalon alkuperäisiä piirroksia ei ole säilynyt, emme voi varmaan sanoa, toteutuiko rakennus Tourun suunnitelmien mukaan. On mahdollista, että jotkin piirteet ovat rakennuttajien lisäämiä tai jotakin on jäänyt toteuttamatta. Kokonaisuus on joka tapauksessa samalla tyypillistä Tourua että erilaisten tyylipiirteiden kiinnostava kimara.

Teksti: Ulla Clerc. Piirrokset: Tiltu Nurminen. Valokuvat: Aava Kallio.