TAPPURIN TILA

Tappurin tila, Nousiainen

Nousiaisissa sijaitsevan Tappurin tilan päärakennus on hieno esimerkki Tourun jugendkauden tuotannosta.

Tappurin tilan päärakennus valmistui vuonna 1919. Touru on allekirjoittanut sen hyvin säilyneet piirrokset Kyrössä tammikuussa 1918. Rakennukset eivät suinkaan aina valmistuneet täysin piirrosten mukaisessa asussa. Tappurin piirroksissa ja toteutuneessa rakennuksessa on kuitenkin huomattavan paljon eroavaisuuksia. Lienevätkö lopulliset piirrokset kadonneet vai onko tilaaja rakentanut talon omaa näkemystään seuraten?

Jugendajan rakennuksille on yleisesti tyypillistä epäsymmetria, joka saattaa ilmetä sekä rakennuksen hahmossa että sen yksityiskohdissa. Tässä mielessä Tappuri on varsin maltillinen. Sen pohjakaava on säännöllinen ja molemmilla pitkillä sivuilla käytetyt elementit sijoittuvat tasapainoisesti suhteessa toisiinsa. Tämä toteutuu sekä piirroksissa että lopullisessa rakennuksessa.

Rakennuksen hahmo ja kattomuoto

Tappurin kattomuotona on jugendille tyypillinen mansardi. Touru käyttää sitä sekä rakennuksen päärungon katossa että molemmille pitkille sivuille sijoittuvissa frontoneissa. Räystäät ovat suljetut eli niihin muodostuu kolmiomainen kotelo, jonka pintaan on uurrettu koristeeksi spiraali.

Suurimmat erot piirroksen ja toteutuneen rakennuksen välillä löytyvät rakennuksen hahmosta ja frontonien mallista. Rakennuksen sisääntulon puolella oleva frontoni työntyy noin metrin verran ulos ulkoseinän linjasta muodostaen samalla katoksen kahdelle ulko-ovelle. Katos ja sitä kannattavat neliömäiset tolpat ovat keskeinen osa rakennuksen ulkoasua. Piirroksessa ulkonemaa ei ole ja ovien päällä on pellistä taivutetut pienet katokset. 

Puutarhan puoleisella pitkälle sivulle Touru sen sijaan on piirtänyt ulkonevan erkkerin ja sen päälle frontoniin sijoittuvan parvekkeen. Lopullisessa rakennuksessa näitä kumpaankaan ei ole.

Ikkunat

Tappurin ikkunat ja niiden vuorilaudat ovat jugendille ominaisesti koristeellisia ja vaihtelevia. Päärungon ikkunat ovat ristipuitteisia. Ikkunoiden yläosat on jaettu neljään pieneen ruutuun alaosien ollessa yhtenäistä lasia.

Vuorilaudat on pidennetty jatkumaan ikkuna-alan ohi sekä ylä- että alapäästä, mikä luo siron vaikutelman. Vuorilautojen sivuissa on levennykset, johon on uurrettu samanlaiset spiraalikoristeet kuin päätyjen räystäisiin. Piirroksessa ikkunoiden ruudutus ja puitteet ovat vielä hieman todellisuutta koristeellisemmat.

Yläkerran ikkunat ovat siroa 8-ruutuista mallia. Niitä esiintyy sekä pareittain, yksittäin että kolmen rinnakkaisen ikkunan kokonaisuuksina. Puutarhan puoleisen pitkän sivun frontonissa kohtaamme jälleen kiinnostavan eron piirroksen ja toteutuksen välillä – ikkunat on pyöristetty ylänurkistaan tavalla, jota Tourun tuotannossa ei yleensä nähdä.

Jugendin koristeellisuus

Ajalle tyypillinen koristeellisuus näkyy Tappurin asuinrakennuksessa monella tapaa. Jo mainittujen ikkunamuotojen, vuorilautojen ja räystäskuvioiden lisäksi Tappurin toisessa päädyssä ja molemmissa frontoneissa on harjaan kiinnitetyt koristeet eli otsikot. 

Ne esittävät aurinkoa, jonka säteet nousevat kohti katon harjaa. Aurinkoaiheen alla on vaakasuora lista, jota koristavat pyöreät aukot. Frontoneissa on lisäksi kattoratsastajat eli koristetangot. 

Mielenkiinnon herättävä ratkaisu ovat otsikoiden alle sijoitetut ikkunat. Rakennuksen päätyjen yläosissa samoin kuin molemmissa frontoneissa on pyöreänomaiset 8-kulmaiset ikkunat, jotka jäävät otsikoiden suojaan. Piirroksiin ikkunoita ei ole merkitty.  

Pohjakaava

Tappuri on Tourulle tyypillisesti leveärunkoinen rakennus. Ainoa sen suorakaiteen muotoiseen pohjaan suunniteltu poikkeus oli isännän huoneen erkkeri, joka sekään ei päätynyt lopulliseen toteutukseen. 

Alkuperäispiirroksessa rakennuksen ensimmäiseen kerrokseen on sijoitettu viisi huonetta: sali, isännän huone, vierashuone, makuuhuone ja kyökki. Aputilojakin on runsaasti. Kahden eteisen ja kahden välikön ohella löytyy säiliö eli varasto. Ensimmäiseen kerrokseen sijoittuu myös ajalle varsin epätyypillinen ja edistyksellinen tila – kylpyhuone. Tavallisesti peseytyminen hoidettiin erillisessä saunarakennuksessa, eikä huoneella ollut vielä 1910-luvun lopulla edes vakiintunutta nimitystä. Niinpä pohjapiirrokseen on kirjattu ruotsinkielen badrum-sanasta taivuteltu paatihuone.   

Rakennuksessa on poikkeuksellisen korkea ja jykevä graniittilohkareista tehty kivijalka. Kellaritiloihin sijoittuikin sen leivinhuone, tupa, maitohuone että kolme erillistä kellarihuonetta.

Teksti: Ulla Clerc. Valokuvat ja piirrokset: Tiltu Nurminen.