AITTAMÄEN KARTANON KALUVAJARAKENNUS

Aittamäen kartanon kaluvajarakennus, Loimaa

Aittamäen kartanolla Loimaan Onkijoen kylässä on 1500-luvulta asti tunnettu historia rusthollina eli armeijaan ratsumiestä varustavana tilana ja säätyläiskotina. Vuosisatojen kuluessa Aittamäki kasvoi ja kehittyi hyvinvoivaksi suurtilaksi.

Vuosina 1910–1923 tilan omisti loimaalainen Joel Heikkilä. Tässä vaiheessa kuvaan astuu myös rakennusneuvoja Onni Touru, joka suunnitteli Aittamäkeen huhtikuussa 1917 “kammio ja kaluvajarakennuksen”.

Pinta-alaltaan kookas, kaikkiaan 265 m² suuruinen, rakennus on vinkkelimallinen. Toiseen siipeen sijoittui vaunuvaja hevoskärryjen ja muiden ajotarpeiden säilyttämiseen. Niitä pystyi varastoimaan myös rakennuksen vintille, jonne kulku oli järjestetty päädystä vinttisillan kautta. Siipi oli rankorakenteinen.

Toiseen siipeen Touru on piirtänyt kolme vierekkäin sijaitsevaa hirsirunkoista aittaa, käymälän ja saunan pukuhuoneineen. Tilojen käyttö muuttui hieman suunnitelmaan nähden ja yksi aitoista sisustettiin sittemmin mankelihuoneeksi. Käymälää ei koskaan rakennettu vaan sen tilalle tuli mahdollisesti jo melko varhain leivintupa. Vinkkelin kahta siipeä yhdistää läpiajettava, katettu sola.

Edelleen ryhdikäs ja hyväkuntoinen rakennus noudattaa melko tarkoin alkuperäistä suunnitelmaa. Suurin muutos on kaluvajasiiven jatkuminen täyskorkeana kautta koko rakennuksen. Suunnitelmassa katto päättyy aumattuna solan jälkeen toisen siipiosan katonharjaan. Saunan ja käymälän päälle sijoittuva osuus on siis rakennettu suunniteltua suurempana.

Muutoksella voi olla selitys: korkeus teki mahdolliseksi sijoittaa toiseen kerrokseen pienen, mutta asuinkelpoisen hirsirunkoisen huoneen. Vaikuttaa siltä, että huone on haluttu tehdä mahdollisimman huomaamattomaksi. Sen sisäänkäynti piiloutuu välioven taakse ja huone on lukittavissa vain sisäpuolelta toisin kuin saman rakennuksen alakerrassa olevat aitat.

Aittasiiven ulkoasu on sekä tyylikäs että perinteitä kunnioittava. Kaksikerroksisessa siivessä on perinteinen luhtisola eli osin umpinainen käytävä yläkerran huoneiden edessä. Solan samoin kuin aittojen ovien koristelu toteutui hieman suunnitelmaa suoraviivaisempana.

Nykyistä omistajaa on pohdituttanut vinkkeliosia yhdistävän solan tarkoitus ja etenkin sen suuri koko. Vajarakennuksen toisella puolella ei vaikuta olleen rakennuksia tai peltoalueita, jotka olisivat edellyttäneet läpi ajamista kärryillä. Ehkä kaiken kaikkiaankin komeaksi suunnitellun piharakennuksen tyyliin yksinkertaisesti kuului näyttävä sola.

Teksti: Ulla Clerc. Piirrokset: Tiltu Nurminen. Valokuvat: Aava Kallio.