ÄIJÄLÄN NAVETTA

Äijälän navetta, Nousiainen

Nousiaisten Äijälän tilalla sekä päärakennus että karjarakennus ovat Onni Tourun suunnittelemia – ensimmäisen piirustukset on laadittu Turussa vuonna 1928 ja jälkimmäisen vuonna 1934. 

Molemmat edustavat 1920-luvun klassismia. Niiden yhteisiä tyylillisiä piirteitä ovat esimerkiksi satulakatot ja päädyissä olevat sisääntaitetut räystäät eli niin sanotut kissanpenkit.

Rakennukset sijoittuvat tilan pihapiiriin harkitusti. Vaaleasävyinen asuinrakennus asettuu puutarhan keskelle, karjarakennuksen jäädessä taustalle. Myös pihaa kadun puolelta rajaava, 1920-luvun alussa rakennettu leivintupa eli ‘pränni’ noudattelee saman aikakauden tyyliä. Tässä keskitymme kuvailemaan karjarakennusta. Se on hyvä esimerkki rakennusmestari Tourun 1920-luvun suunnitelmista.

Karjarakennuksen tilat

Tilalla on niin sanottu yhdistetty karjarakennus, jollaiset tulivat vallitsevaksi rakennustyypiksi 1900-luvun alussa. Erillisten navetan, tallin, kanalan tai sikalan sijaan eri toiminnot sijoitettiin saman katon alle. Näin rakennuskustannukset vähenivät, eläinten hoito helpottui ja lanta saatiin koottua järkevästi yhteen paikkaan.

Vinkkelimallisen rakennuksen päärungossa sijaitsivat navetta ja talli. Navetta oli tyypillisesti rakennuksen pinta-alaltaan suurin tila. Äijälässä oli varattu parsipaikat 20 lehmälle ja karsinat kuudelle. Tallissa oli pilttuut neljälle hevoselle ja yksi karsina. Lantala sijoittui rakennusrungon sisään navetan ja tallin väliin siten, että molempien tilojen huoltaminen hoitui sujuvasti. Rakennuksen siipiosassa olivat karjakeittiö ja sikala.

Tallin ja navetan yläpuolella oli suuri heinävintti, jonne johti päädystä nouseva vinttisilta. Jäiden säilyttämiseen tarkoitettu huone sijoittui vinttisillan alle. Huoneen betonista valetut paksut seinät auttoivat pitämään maitotaloudessa tarpeellisen jään sulamattomana.

Tyylilliset piirteet

Karjarakennus on satulakattoinen sekä päärungon että poikkipäädyn osalta. Heinävintille valoa tuovat kattolyhdyt ovat pulpettikattoisia ja niiden ikkunoissa on vinoristipuitteet. Samanlaiset ikkunat löytyvät myös päädyistä. Poikkipäädyn yläkerran valonsaannista sen sijaan oli huolehdittu normaalia korkeampien ikkunoiden avulla.

Rakennuksen kaikkia kolmea päätyä koristaa 1920-luvun klassismille tyypillinen puolipyöreä lunetti-ikkuna. Samanlaiset voidaan nähdä myös osana asuinrakennuksen arkkitehtuuria.

Karjarakennuksen runko on punatiiltä. Rankarakenteisen heinävintin osuus on vuorattu kapealla pystylaudoituksella. Luoteispäätyyn on lisätty myöhemmin sementtitiilestä muurattu AIV-torni. Valmis rakennus noudattelee melko uskollisesti piirroksen mallia – ainoa suurempi muutos on 9-ruutuisten ikkunoiden vaihtuminen 6-ruutuisiksi.