AHTINEN

Ahtisten tila, Askainen, Masku

Ahtisten tilan päärakennus Askaisissa on varsin kiinnostava Tourun suunnittelukohde. Se ajoittuu hänen rakennusneuvojan uransa varhaiseen vaiheeseen, vuoteen 1914. Sekä rakennuspiirros että itse rakennus ovat säilyneet tähän päivään asti. 

Lisäksi kyse on asuinrakennuksen muutoksesta. Ne ovat luonteeltaan kohteita, joissa pitää väistämättä tehdä kompromisseja. Vanha, olemassa oleva rakennus asettaa omat vaatimuksensa ja todennäköisesti myös rakennuttajalla on toiveita – joko vanhan säilyttämisestä tai sen häivyttämisestä.

Suunnitelmasta toteutukseen

Ahtisen tekee erityisen kiehtovaksi se, että lähes mikään piirroksessa oleva ei ole toteutunut sellaisenaan. 

Rakennuksen pihan puoleisella julkisivulla vanhastaan ollut kaunis lasikuisti koristeellisine ikkunoineen on selkeästi haluttu säilyttää myös muutostöiden jälkeen – se sisältyy piirrokseen. Rakennuksen mansardiin korotetun kattolinjan Touru on suunnitellut rauhalliseksi. Piirroksessa sitä rikkovat ainoastaan vaatimattomat, pulpettikattoiset kattoikkunat. 

Lopputulos oli kuitenkin varsin paljon monimuotoisempi. Kuistin päälle tehtiin parveke, josta oli kulku julkisivun keskelle lisättyyn poikkipäätyyn. Sen molemmin puolin sijoitettiin satulakattoiset kattolyhdyt, joissa on reippaan kokoiset 8-ruutuiset ikkunat.

Sama ilmiö voidaan havaita puutarhan puoleisella julkisivulla. Tourun kaavailema hillitty ulkoasu saa lisäpotkua mansardikattoisesta poikkipäädystä, jossa on lisäksi parveke. Samanlaiset kattolyhdyt kuin pihan puolella koristavat myös puutarhan puoleista kattoa.

Otsikot, jotka valmiissa rakennuksessa koristivat niin päätyjä kuin poikkipäätyjäkin, puuttuvat piirroksesta tyystin. Touru kyllä suosi kyseistä koristetyyppiä muissa jugendkauden suunnitelmissaan, mutta Ahtisiin hän ei niitä syystä tai toisesta piirtänyt.  

Sen sijaan Touru käytti piirroksessa muutoin harvoin nähtyä piirrettä: sekä päätyjen että poikkipäätyjen räystäslaudoissa on aaltoileviksi muotoillut koristelistat. Ne puuttuvat valmiista rakennuksesta.

Rakennuksen toiseen päähän lisättiin kaksi huonetta, joiden välistä järjestettiin kulku ullakolle. Huoneiden sisäänkäynnin Touru sijoitti mansardikattoisen kuistin päätyyn. Sekä rakennuksen päädyn että sen edessä olevan kuistin ikkunat ovat Tourulle poikkeukselliset, samanlaisia ei ole toistaiseksi tullut esiin muissa suunnitelmissa. Kapeat, pystysuuntaiset ikkunat on sijoitettu päätyyn ikään kuin kookkaan ristin muotoon. 

Lähes mitään tästä, lukuunottamatta kuistin miltei samaa mittasuhdetta, ei kuitenkaan päätynyt lopulliseen toteutukseen. Sisäänkäynti sijoittui kuistin sivuun ja päätyyn sijoitettiin pieniruutuisten ikkunoiden rivistö. Kapeat, korkeat ikkunat korvattiin vaakasuuntaisilla ikkunoilla, joissa oli alaspäin levenevät vuorilaudat.

Toteutuneita ja toteutumattomia rakennuksia

Touru suunnitteli Ahtisten tilalle myös muita rakennuksia. Kansallisarkiston Turun toimipisteessä on säilynyt suunnitelmat karjarakennukseen, tallin sisustukseen ja ulkohuonerakennukseen niin ikään vuodelta 1914. 

Karjarakennusta ja tallia ei Ahtisten suvussa säilyneen tiedon mukaan rakennettu. Ulkohuonerakennus sen sijaan pystytettiin, mutta ulkoasultaan piirroksesta poikkeavana. Yhteistä piirrokselle ja toteutuneelle rakennukselle ovat vinkkelin mallinen pohjakaava ja osa tilojen käyttötarkoituksista. Suunnitelma tuo mieleen perinteisen talonpoikaisen luhtiaitan piirteitä, kun taas toteutunut rakennus noudattaa jugendin arkkitehtuuria.

Kenen suunnitelmat?

Tourun tekemien suunnitelmien ja rakennusten toteutuneen ulkoasun välinen ristiriita saa pohtimaan, kenen kädenjälkeä rakennukset edustavat. Ahtisten tilan isännäksi vuonna 1914 tullut Frans Ahtinen oli selvästikin aikaansaapa ja toimelias mies – tilasihan hän heti isännyytensä ensimmäisenä vuonna suunnitelmat päärakennukseen ja kolmeen uuteen talousrakennukseen. 

Jos oletamme, että piirrosten ja toteuman väliset erot ovat Fransin käsialaa, voimme vain hämmästellä, kuinka ‘tourumaiseen’ lopputulokseen hän päätyi. Erityisesti ulkohuonerakennuksen päädyissä olevat liljamaiset otsikot ovat mitä tyypillisintä Tourua. Myös päärakennus istuu muutoksista huolimatta varsin hyvin Tourun tyyliin ja sisältää hänelle tyypillisiä piirteitä.

On mahdollista, että Touru on tehnyt piirroksista toiset versiot, jotka eivät ole säilyneet nykypäiviin asti. Tai kenties Frans ja Onni sovittivat näkemyksiään yhteen ja lopputuloksessa oli kummankin vaikutusta. Asia, joka jäänee arvailujen varaan. 

Teksti: Ulla Clerc. Piirrokset: Tiltu Nurminen. Valokuvat: Aava Kallio.